Tämä koko vuosi on suurten muutosten aikaa. Meidän yksikköön tuli vuoden alusta valtavasti lisää alueita, ja alueiden  mukana tuli myös uusia kollegoja. Uudet alueet ovat yleisiä tiloja. Vanhoilla työntekijöillä alueet ovat hyvin hanskassa, eikä mitään kirjallisia ohjeita oikein ole olemassakaan. He osaavat työnsä ilman ohjeitakin. Kunnollisia ohjeita ei ole saatu alueille vieläkään. Meillä työnohjaaja ja lähiesimies ovat niin työllistettyjä, etteivät he oikein ole ehtineet perehtyä uusien, täsmällisten ja ajan tasalla olevien ohjeiden tekemiseen. 

Sissit ovat tehneet ahkerasti työtä, selvittäessään uusien alueiden työtehtäviä koko kevään ja kesän. Se on ollut aika haasteellista ilman selkeitä kirjallisia ohjeita. Joitain ohjeita on löytynyt, mutta ne ovat erittäin epämääräisiä ja vanhentuneita. Aina ei ole ketään, keneltä voi kysyä neuvoa. Oma ohjaajamme ja lähiesimieskään eivät olleet silloin, eivätkä ole vieläkään kunnolla perillä alueiden kommervenkeistä, joten heistäkään ei ollut paljon apua, kun selvittelimme työtehtäviä. Oppiminen tapahtui pitkälti erehdysten kautta. Valitusten tulva oli valtava. Vaikka yritimme parhaamme, se ei kuitenkaan riittänyt. Koska emme ole selvännäkijöitä, niin virheiltä ei voitu tilanteessa mitenkään välttyä. Ei edes parhaalla tahdollakaan.

Tiedän, kuinka hankalaa on työskentely ilman ohjeistusta ja kunnollista perehdytystä. En soisi kenellekään uusille työntekijöille samaa kohtaloa, mutta näen kuitenkin, että näin tapahtuu. Se on kai resurssien puutteesta johtuvaa?? Itse hahmotan jo alueet melko hyvin. sormeni oikein syyhyävät, kun haluaisin suunnitella ja kirjoittaa oikeanlaiset, hyvät ja täsmälliset työohjeet yhdessä muiden aktiivisten sissien kanssa. MUTTA, en tiedä, onko se hyvä idea. Se kun ei ole meidän toimenkuvaan kuuluvaa. Voi olla, että astutaan jonkun varpaille, tai mennään väärälle reviirille.

Toisaalta taas juuri minulla olisi näkemystä siitä, millaiset ohjeet itse olisin halunnut saada käteeni, kun lähdin seikkailuradalle arvaamaan, mitä päivän aikana pitäisi tehdä. Kuitenkaan ei omien esimiestenkään rahkeet ohjeiden ajan tasalle saattamiseen tunnu riittävän tällä hetkellä???? Muutamaan otteeseen olen ravistellut esimiesteni mukavuusaluetta, ja tivannut työpisteiden ohjeita, mutta ei niitä vain näy, eikä kuulu. Saan vain jonkun epämääräisen selityksen asiasta. Usein selitys kytkeytyy jotenkin alati muuttuvaan tilanteeseen. Ohjeisiin ei kannata panostaa, kun ne kohta kuitenkin muuttuu. Minä taas ajattelen, että nykyaikana tietotekniikkaa apuna käyttäen ohjeet saisi helposti päivitettyä tilanteen mukaan. Tulostaminenkaan ei vie aikaa muutamaa sekuntia kauempaa. 

Täsmälliset työohjeet ovat kuitenkin ehdoton edellytys, jos halutaan palvelun laadun pysyvän riittävän hyvänä sijaisten työskennellessä alueella, kun vakituinen työntekijä lomailee. Tai kun henkilöstö muutoin vaihtuu alueella. Hyvät työohjeet säästävät myös perehdytykseen käytettävää aikaa.

Kuukauden päästä on lisää muutoksia luvassa, kun osa vuodeosastoista muuttaa toiseen yksikköön, ja meille tulee jokunen uusi alue tilalle.

Muutokset aiheuttavat paljon hämminkiä henkilöstön keskuudessa. Toisaalta on hienoa päästä uusiin tiloihin aloittamaan puhtaalta pöydältä, ja toisaalta on haikeaa jättää vanha.Osa henkilöstöstä sai esittää toiveita tulevasta työpisteestä, ja ne kai otetiin huomioon mahdollisuuksien mukaan?? Itseltäni ei kysytty toiveita lainkaan, mutta olen tyytyväinen tilanteeseen. En olisi kuitenkaan halunnut vielä toistaiseksi ainakaan lähteä toiseen työyksikköön, Koska vasta vuosi sitten tulin tänne takaisin.

Toivottavasti jo ensi vuoden alkupuolella asiat vähän selkiintyisivät. Tämä vuosi on ainakin ollut melko kaoottista kaikin puolin. Viestintä ei oiken toimi. Se taas aiheuttaa paljon hämminkiä käytännön työssä. Monilta virheiltä vältyttäisiin, jos viestintätekniikkaa parannettaisiin. Työn ja palvelun laatukin olisi hieman parempaa tämän pyörteen keskelläkin, jos viestintä toimisi. Tällä hetkellä pelin henki tuntuu olevan se, että kukaan ei tiedä mitään. Mutta eihän julkisella sektorilla ole kilpailuakaan...