Hei!

Minä olen siis yli 43 vuotias laitoshuoltaja. Työskentelen tällä hetkellä Helsingissä sijaitsevassa sairaalassa laitoshuoltajan työtehtävissä sissinä (sissi=sisäinen sairaslomasijainen). Tulin tähän samaan sairaalaan jo toisen kerran kymmenen vuoden tauon jälkeen syyskuussa 2009.

Ensimmäisen kerran tulin tänne töihin vuonna -88 huhtikuussa. Tuolloin opiskelin Haminan kauppaoppilaitoksessa toista vuotta, mutta koulu ei oikein napannut, vaan itsenäistyminen ja kotipesästä pois lentäminen oli jatkuvasti mielessä. Tilaisuus tarjoutui, kun kuulin ystävältäni, että Helsingissä oli pulaa sairaala-apulaisista ja talon puolesta olisi myös mahdollisuus saada edullinen soluasunto työsuhdeasunnoksi. Tartuin tähän ja työt aloitin suuressa maailmassa huhtikuun 6. päivä -88! Koulu jäi sillä kertaa kesken.

Vuonna -96 oli mahdolisuus ostaa edullinen asunto Lohjalta. En jättänyt sitä käyttämättä. Muutimme 5-vuotiaan tyttäreni kanssa kahdestaan Lohjalle saunalliseen rivitalokolmioon rauhalliseen ympäristöön. Työmatka meni mukavasti bussilla (Muijala-Helsinki 45 km).

Myöhemmin, vuonna 1999 tein lisää asuntokauppoja. Myin asuntomme ja ostin tilalle kaksi pienempää asuntoa Lohjan keskustasta. Toiseen muutin tyttäreni kanssa ja toisen laitoin vuokralle. Työmatkani piteni jonkin verran, ja se alkoi käymään raskaaksi. Oli siis tauon paikka. Vuoden 2000 alusta jäin vuodeksi vuorotteluvapaalle.

Olin jo tuolloin tavannut nykyisen mieheni ja meille oli tulossa perheenlisäystä. Vuoden kuluttua vuorotteluvapaani jatkuikin äitiyslomana, ja sen jälkeen hoitovapaana.

Kun poikani täytti kolme vuotta, oli pakko tehdä valinta. Irtisanoin vakinaisen ja turvallisen työsuhteeni. Meillä oli talonrakennusprojekti kesken, kolme vuotias poika ja minun 13 vuotias tyttäreni, eikä minulla ollut ajokorttia silloin. Matka bussilla Helsinkiin olisi ollut liian raskas tuossa tilanteessa. Jatkoin jo aloittamaani yksityisen perhepäivähoitajan työtä.

Poikani tullessa esikouluikään vuonna 2007 aloin työntää jalkaa Lohjan sairaalan oven väliin keikkalaisena. Sainkin sieltä vakituisen työn, jonka aloitin sitten elokuun alussa. Kodistamme on noin 7 minuutin kävelymatka Lohjan sairaalaan. se oli ylellistä.

Opiskelin työn ohessa Liiketalouden perustutkinnon, (120 ov) MERKONOMI, Lohjan aikuiskoulutuskeskuksessa Innofocus. Tutkinto suoritettiin näyttötutkintona. Opiskeluani vaikeutti hieman se, etten työskentele alalla. Julkinen sektori ei ole varsinaista liiketoimintaa, vaikka siinä onkin paljon samankaltaisia elementtejä nykypäivänä. Sain kuitenkin itseäni tyydyttävät arvosanat tutkintotodistukseen. Osioita oli 4. Liiketalous ja hallinto-, Asiakasmarkkinointi- ja Markkinointiviestintä- osioista sain Hyvä (4) ja Markkinoinnin suunnittelu- osiosta sain Hyvä (3).

Olen myös kunnostautunut laitoshuoltajankin alaa opiskelemalla hieman. Vuonna -93 olen suorittanut sairaala-apulaisen ammattitutkinnon. Olin myös silloin mukana niin sanotussa sairaala-apulaisen ura-kehityskoulutuksessa. Teoriaopetuksen lisäksi koulutus antoi mahdollisuuden tutustua erilaisiin työtehtäviin, kun piti suorittaa harjoittelujaksoja mitä erilaisimmissa yksiköissä talon sisällä. Puoli vuotta piti harjoitella tavallisella vuodeosastolla, leikkaussalissa, päivystyspoliklinikalla ja yleisissä tiloissa. 12 viikon harjoittelujaksot piti suorittaa teho-osastolla, sädehoitoyksikössä, leukemia-osastolla ja dialyysihoitoyksikössä. Se oli todella avartava kokemus.

Keväällä 2009 aloin mietiskelemään vanhaa työpaikkaani Helsingissä. Pohdiskelin, että millaiseksi se touhu on siellä mahtanut muuttua. Jatkuva muutos on niin isossa talossa osa sen luonnetta. Koskaan ei poljeta paikoillaan.  Aloin tulla uteliaaksi. Kerran sitten hetken mielijohteesta tartuin puhelimeen ja rimpautin vanhaan työpaikkaani avatakseni keskusteluyhteydet. Pommittelin myös s-posteilla, kunnes sain haluamani. Sain tiedon, että olisi mahdollista päästä Helsinkiin takaisin vanhaan työpaikkaani.

Syyskuussa sitten aloitinkin sissin tehtävissä Suuressa maailmassa! Paluu sinne oli hurjan hauskaa. Näin ihania vanhoja kollegojani, ja olen myös saanut uusia mahtavia tyyppejä, joiden seurassa todella viihdyn, ja joiden kanssa työt sujuu. Persoonallisuuksien kirjo noin isossa yksikössä on valtavan värikästä, ja minä todella nautin siitä.

Työpaikallani on niin paljon kaikenlaista menoa ja meininkiä, että niistä saisi vaikka kuinka paksun kirjan. Minä nyt kuitenkin tyydyn kirjoittelemaan vain tätä päiväkirjaa!