Heippa!

Olen ollut hieman muissa ajatuksissani, joten kirjoittaminen on vähän ollut jäissä! Minä nähkääs aloitan nyt tammikuussa vihdoin viimein sen opiskelun. Maksoin kiltisti Haaga-Helian tilille avoimen ammattikorkekoulun maksun, ja ilmottauduin nyt kevääksi kolmelle kurssille: henkilökohtainen tietojenkäsittely, yrittäjyys ja yritystoiminta sekä yritystoiminnan perusteet. Varovainen aloitus siis.

Tämä liike aiheuttaa sen, että en olekaan ihan joka hetki työnantajan käytettävissä, vaan tuli lisämausteeksi vielä muutakin elämää työn ja perheen lisäksi. Tästä aasinsiltana päästään otsikon aiheeseen.

 Tunnit ovat ti-, ke- ja to-iltaisin klo 17.40-20.30. Näinä aikoina en halua olla fyysisesti työpaikalla, vaan raottamassa liike-elämän salaisuuksien verhoja Pasilassa. Työvuorosuunnitteluun se vaikuttaa niin, että kyseisinä päivinä en voi tehdä iltavuoroja. Sen sijaan aamuvuorot noina päivinä ovat top-ten listani ykköstoivevuoroja. Muina päivinä voin tehdä ihan mitä tahansa vuoroja, eli olen vapaasti työnantajan käytettävissä muina aikoina. Yksi kurssi (tostai-päiviin vaikuttavat tunnit) kestää vain kaksi kuukautta, ja loput kaksi kurssia (ti- ja ke-päiviin vaikuttavat tunnit) kestää tammikuusta toukokuuhun. Minun näkökulmasta se ei vaadi mahdottomia joustoja, mutta esimiehen mielipiteestä en osaa sanoa. Kevät näyttää sen. Luulen järjestelyjen onnistuvan.

Olen jo tästä puhunut työpaikalla, ja tämä kevät saadaan toivottavasti pikkuisilla työvuorojoustoilla rämpimään läpi, mutta syksyllä asiat muuttuvat aika radikaalisti. Aion ottaa vähän enemmän kursseja syksyllä, ettei tutkintoni (tradenomi) siirry sentään yli eläkeiän, kun on tuota ikääkin jo päässyt kertymään kunnioitettavat 43 ja puoli vuotta. 

Kesälomien jälkeen edessä on irtisanoutuminen vakituisesta toimesta, koska koulu alkaa rytmittämään aikataulani hallitsevammin, eikä ole mahdollista vakituisessa toimessa sanella aikoja, jolloin juuri minulle sopii tulla työmaalle. Aion siis rahoittaa opintoni keikkatyöllä. Olen tässä heitellyt jo aika monta rautaa tuleen tulevaisuutta ajatellen. Se on vielä avoinna, että mikä niistä alkaa toimimaan eniten omia tarpeitani vastaavasti. Rahaa opiskelija kuitenkin tarvitsee koulumatkoihin, oppimateriaaliin, ruokaan ja ehkä joskus pieneen virkistykseen ja vaatteisiin. Asumiseen liittyvät kulut maksaa onneksi puoliso tässä minun tapauksessani.

Myös pitkä (60km) työmatkani on vaikuttanut työvuorotoiveisiini. Olen jo noin vuoden verran yrittänyt tuoda esiin toivetta mitä erilaimmin perustein, että haluaisin tehdä pakolliset työtuntini pitkinä päivinä, ja pitää useamman kokonaisen vapaapäivän kolmen viikon jaksolla. No en ole onnistunut saamaan haluamaani lukuisista yrityksistä huolimatta. Joskus harvoin olen saanut tehdä pitkän päivän ja sitten vapaata tilalle, mutta en kuitenkaan niin paljon, kuin olisin halunnut.

On vaikea näin työntekijän näkökulmasta arvioida, että miten hankalaa on kuunnella ja toteuttaa työntekijöiden työvuorotoiveita, mutta itse olen näkevinäni joskus, että se olisi vähän suunnittelijoiden viitseliäisyydestäkin kiinni, ainakin joissakin tapauksissa. Aina ei ole mahdollista toteuttaa kaikkia toiveita.

Olen kuitenkin kokenut oman työhistorian aikana välillä parempaa ja välillä huonompaa joustoa. Olen kokenut jopa ajan, että voin todellakin lähestulkoon sanella, milloin tulen töihin, kunhan listan tunnit täsmäävät. Tein siihen aikaan paljon ylitöitä yleensä pidennettyinä työpäivinä. Joskus taas tarpeen mukaan työvuorojärjestelyjen avulla sain pitää melko pitkiä vapaaputkia.

Tällä alalla tuntuu olevan kovin paljon pulaa työntekijöistä. Palkka on ihan kilpailukykyinen muihin saman alan paikkoihin verrattuna, mutta voisi olla muitakin houkutuksia, joilla saataisiin ihmisiä kiinnostumaan, ja kokeilemaan tätä työtä. Ja parasta laadunvarmistamista olisi, jos tekijät viihtyisivät pidempäänkin. Yksi kiinnostava tekijä olisi varmasti joustavat työajat. Hoitajilla tämä tuntuu toimivan hieman paremmin, ainakin pitkien päivien suhteen. Tosin yhden osastonhoitajan alaisuudessa ei ole yhtä montaa hoitajaa, kuin on laitoshuoltopäällikön alaisuudessa laitoshuoltajia. Se tuo tietenkin enemmän haastetta työvuorojen suunnitteluun. Yksi haluaa yhtä ja toinen toista. Aina palapelit ei satu yhteen, vaikka yrittäisikin.

Toimivilla työvuorojoustoilla olisi suuri merkitys myös työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen kannalta. Työntekijät ovat ihmisiä, ja se tarkoittaa sitä, että olemme yksilöitä ja meillä on hyvin erilaiset tarpeet ja toiveet. Jos näitä pystyisi paremmin huomioimaan, niin pitkässä juoksussa se kantaisi SATAVARMASTI hedelmää. Joustot ja tarpeiden huomioiminen loisi ehdottomasti tyytyväisyyttä ja positiivista ilmapiiriä.

No nyt se aika rientää, pitäisi olla klo 12.00 työmaalla, joten täytyy pikkuhiljaa alkaa valmistautumaan matkaan. Aion jatkossa taas palailla vähän tiheämmin tämän päiväkirjan pariin... nyt tulee jo vähän kiire, joten se on sit moro tällä erää!!

P.S. Se vuosikin tosiaan vaihtui, että  HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!!

 

Tiistai-aamu alkoi pienellä paniikilla. Menin aamulla klo 7.00 toimistoon ja kerroin esimiehelle, etten ehtinyt edellisenä päivänä tutustumaan sydänasemaan, vaikka niin sovittiin. Epäselväksi jäi myös se, että minun olisikin tiistai aamuna jo klo 6.00 pitänyt mennä sydänasemalle aloittamaan työt. Maanantai-aamuna puhuttiin niin montaa asiaa, että tiistai-aamun työt jäi jotenkin avoimeksi. Muistin kyllä illalla, että esimies kysyi minulta, että pääsenkö tiistaina tulemaan kuudeksi töihin, mutta kohde jäi minulle kuitenkin epäselväksi, kun välillä puhuttiin muuta asiaa. En siis osannut yhdistää niitä kahta asiaa, että tarkoitus oli mennä sydänasemalle maanantai-päivän aikana työn lomassa tutustumaan, jotta voisin aloittaa siellä työt jo klo 6.00, ja pärjäisin aamuvuoron siellä yksin.

No menimme yhdessä esimiehen kanssa paikalle ja yritimme nopeasti selvittää tilanteen. Kävimme alueen läpi, ja löysimmekin siivouskomerosta hienot työohjeet ja viestit edellisen iltavuoron työntekijältä. Kaikki oli huolellisesti valmisteltu, ja pääsin aloittamaan työt.

Ensimmäinen kiireellinen työ oli saada yksi illan aikan käytetty toimenpidehuone kuntoon ennen uusien toimenpiteiden alkua. En edes tiennyt, missä oli työpisteen jätehuone, mutta kysymällä sekin selvisi.

Päässä oli pieni kaaos, mutta sain päivän aikana senkin järjestykseen. Luin ohjeita ja tutkin kaikenlaisia seinällä olevia lappuja, kun yritin päästä perille, että mitä päivän aikana pitää olla tehtynä, ennen iltavuoro saapumista paikalle.

Huomasin seinällä lapun, jossa oli tekstiä magneettihuoneen siivouksesta ja perehdytyksestä. En tiennyt oliko tässä pisteessä jokin magneettikuvaushuone, joten soitin ohjaajalle. Hän tuli minun kanssa yhdessä selvittämään asiaa. Totesimme, että lappu oli jokin vanha jäänne. Tässä pisteessä ei ainakaan pitänyt olla mitään magneettikuvaushuonetta.

Samalla keikalla selvitimme päivystyslaboratorion jäteasioita, kun siellä oli niin monenlaisia jäteastioita. Osan niistä jätteistä laboratorion henkilökunta onneksi hoitaa ihan itse. Laitoshuoltajat poistavat vain ihan tavalliset seka-, ja energiajätteet, sekä biologiset jätteet. Niin ja kahvihuoneesta tietenkin biologisen jätteen ja metallijätteen. Mutta ei sielläkään sen kummempaa sitten ollut loppupelissä... Asiat selviää kyselemällä.

Ja kun ohjaaja kerran oli paikalla, niin teimme vielä retken päivystyosastolle. Siellä selvittelimme vähän sen osaston ruoka- ja pyykkitilausasioita. Osastolta löytyy kerrassaan hienot ohjeet asioista. Luulen pärjääväni niiden avulla, jos joskus joudun niiden tilausasioiden kanssa siellä tekemisiin.

Sitten palasin sydänasemalle toteamaan, että päivän pahin paniikki oli ohi. Tein työohjeen mukaan töitä. Siellä kuulutettiin kolme välisiivousta toimenpidehuoneisiin. Jäljittelin jotain leikkaussalista oppimaani tyyliä, ja luin ohjeita. Sain ne kolme välisiivousta tehtyä niin, ettei hoitajien työt kärsineet.

Toimenpidepöydän purku oli hiukan epäsevää. En oikein tiennyt, mitä käytetyille instrumenteille ja johdoille piti tehdä. Pesin instrumentiti DEKOssa ja jätin johdot huuhteluhuoneen  pöydälle odottamaan iltavuorolaisen saapumista. Kun iltavuoro tuli, niin katsoimme yhdessä, mitä tavaroille piti tehdä. Iltavuorolainen perehdyttikin minua vielä muissakin asioissa lisää, ja teimme vielä yhdessä pari välisiisvousta ja yhden loppusiivouksen. Sitten päiväni jo päättyikin.

Päivä oli sen verran stressaava, että pieni päänsärky siitä tuli vaivaksi loppupäivänä, mutta selvisin siitä kuitenkin hengissä. Tänään taas uusi päivä, ja kohteena tällä kertaa päivystypoliklinikan iltavuoro. Täytyy alkaa valmistautumaan, joten se on MORO taas tällä kertaa!!

Meidän yksikköön tuli taas uusia alueita. Maanantaina tutustuin päivystyspoliklinikan nykyiseen toimintaan työskentelemällä koko päivän siellä aamuvuorossa. Se onkin minun entinen työpisteeni kymmenen vuoden takaa. Vuosien kuluessa alue on muuttunut totaalisesti. Tilat ovat laajentuneet ja ne on remontoitu uuteen uskoon.

Henkilökunnassa on tapahtunut myös muutoksia. Yhtään kymmenen vuoden takaisia kollegoja ei enää työskentele siellä. Koko sakki on vaihtunut. Henkilöstön määrä on myös lisääntynyt. Ennen siellä oli 6 laitoshuoltajaa tuottamassa palveluja kolmessa vuorossa. Nykyään jonkin verran enemmän. Tarkkaa määrää en huomannut laskea, mutta aamu- ja iltavuoron miehitys on tuplattu entiseen verrattuna.

Hoitohenkilökunnassa ja sihteereissä näkyy olevan vielä tuttuja kasvoja entisiltä hyviltä ajoilta. He ovat viihtyneet samassa pisteessä vuodesta toiseen.

Päivä oli kiireinen. Aamupalan ehdin syömään, mutta loput tauot sai unohtaa. Paikka on aika hektinen ajoittain, ja minulle sattui vähän enemmän toiminnallinen päivä. Kiireeseen vaikutti myös se, etten ole kymmeneen vuoteen työskennellyt siellä, niin rutiinit on ehtineet häviämään totaalisesti. Puhelin soi monta kerta peräkkäin ja välillä minulla oli kaksikin puhelinta, kun toisen puolen kollega joutui käymään sovitussa tapaamisessa.

Minun olisi pitänyt päivän lomassa käydä tutustumassa etukäteen sydänaseman toimintaan, koska sen piti olla huominen kohteen, mutta se ei millään enää mahtunut aikatauluun. Palvelun laatu olisi kärsinyt ilkeän iskun, jos olisin lähtenyt kesken hyörinän muihin maisemiin.

Lisämausteena PPKL:lla laitoshuoltajan tehtäviin kuuluu vaatteiden ja arvoesineiden luetteloinnit, sekä pakkaamiset, ylläpitosiivousten ja muiden huoltotehtävien ohessa. Kirjaamiset kannattaa tehdä huolellisesti, koska siinä otetaan vastuuta potilaiden omaisuudesta, kun he eivät itse kykene huolehtimaan omista tavaroistaan ollessaan huonossa kunnossa.

Lomakkeet ovat virallisia asiakirjoja. Niissä on oltava AINA kaksi kuittausta. Joko potilaan oma, tai sitten potilaasta vastaavan hoitajan kuittaus on löydyttävä papereista laitoshuoltajan kuittauksen lisäksi. Laitoshuoltaja ei voi koskaan ottaa yksin vastuuta kuittauksista.

Sääntöjen mukaan huonokuntoisen tai tajuttoman potilaan tavaroiden luetteloinneisa pitäisi aina olla hoitaja mukana. Pelkkä hoitajan kuittaus ei riitä. Käytännössä hoitajat kuitenkaan eivät useinkaan ole mukana itse luetteloinnissa, vaan tekevät kiireisempiä töitä potilaan hyvinvoinnin eteen, ja luottavaisina vetävät nimensä alle, kun laitoshuoltaja tekee yksin koko luetteloinnin.

Päivän aikana tuli yksi erittäin kiireinen luettelointi. Ambulanssimiehet pakkasivat jo potilasta kuljetuskuntoon, ja minun olisi pitänyt nopeasti saada tavarat ja vaattet kirjattua, sekä pakattua. Enpä ehtinyt kaikkea saamaan millilleen, kun potilas oli saatava mahdollisimman nopeasti siirrettyä. Koko poppoo lähti, ja arvoesinepussi jäi avoimeksi. En pitänyt tilanteesta, mutta minkäs teet. Potilaan tilanne vaati nopeaa toimintaa, ja se määräsi tahdin. En kuitenkaan usko, että jälkikäteen tuosta minulle koituu harmia, mutta millin kokoinen riski kuitenkin on olemassa. Lomakkeessa on kuitenkin minun allekirjoitukseni.

Päiväni päättyi ja töitä jäi jatkamaan iltavuorolaiset. Kotimatkalla poikkesin kauppaan ja hain päivälliseksi kotiin itselleni tonnikalasalaatin Lohjalaisesta kebab-baarista. Ruokailujen väli meni aika pitkäksi, kun töissä ehdin syömään sämpylän yhdeksältä aamulla, ja salaatikipon sain vihdoin nenäni eteen klo 17.00 jälkeen.

Heissan! Selvittelen tässä näitä salassapitovelvollisuuden kiemuroita itselleni, ja samalla kaikille niille, jotka tätä blogia lukevat!

Julkisella sektorilla hallinnollinen tieto on lähes aina julkista. Internetistä löytyy suoraan julkisen sektorin liiketoimintasuunnitelmat, budjetoinnit, taseet ja tuloslaskelmat ynnä muut tiedot. Jokainen kansalainen voi halutessaan lukea ne. Jopa työhakemukset ovat julkisia, lukuunottamatta työhakemuksessa olevia henkilötietoja, joita suojaa henkilötietolaki. Julkisen sektorin toimintaa ylläpidetään verovaroin, ja veronmaksajilla on oikeus tietää, miten heidän verorahansa käytetään.

Täältä löytyy laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta!! http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990621

Vaitiolovelvollisuus on julkisella sektorilla siis aivan eri asia, kuin jos työskennellään jossain "oikeassa yrityksessä", jolla on oikeita kilpailijoita ja liikesalaisuuksia. Esim. NOKIA! Julkisuuteen ei kuitenkaan pidä antaa sellaista tietoa, missä paljastuu ulkopuolisten liikesalaisuuksia.

Meidän oma ulkoisen viestinnän ohjeistus sanoo, että potilastietoja käsittelevät vain potilaiden hoitoon osallistuvat. Näitä tietoja joissain tapauksissa myös laitoshuoltajat tarvitsevat työssään. Esim. erilaisissa eristyksissä on erilaiset tavat toimia, mm. pukeutumisohjeet ja siivouksessa käytettävät välineet ja aineet on hygieniaohjekansiossa tarkkaan määritelty. Tästä syystä meidän täytyy tietää, että mikä eristys milloinkin on kyseessä, jotta osaamme toimia ammattitaitoisesti ja oikein jokaisessa eristystilanteessa. Muutoinkin työssämme tarvitsemme silloin tällöin tarkempia tietoja potilaista.

Henkilötietolain 33 §:ssä säädetään vaitiolovelvollisuudesta seuraavaa: joka on henkilötietojen käsittelyyn liittyviä toimenpiteitä suorittaessaan saanut tietää jotakin toisen henkilön ominaisuuksista, henkilökohtaisista oloista tai taloudellisesta asemasta, ei saa tämän lain vastaisesti sivulliselle ilmaista näin saamiaan tietoja. Arkaluonteisia tai muitakaan henkilötietoja ei siis saa ilmaista sivullisille henkilöille, jotka eivät tarvitse niitä työtehtäviensä suorittamisessa.

 

Nimenomaan tätä korostetaan jatkuvasti, että missään tapauksessa emme saa vahingossakaan lipsautella mitään potilaiden tietoja niille henkilöille, edes talon sisällä, joita tieto ei lainkaan kosketa. Potilastiedot ovat salassa pidettäviä!

Vain yleisesti voi puhua potilasmateriaalista myös talon ulkopuolella. Tapauksista saa myös puhua yleisesti, mutta niitä ei saa yksilöidä mitenkään kertomalla esim. potilaan nimi, tai jokin muu henkilötieto.

Ohjeistuksemme sanoo seuraavaa: "Työpaikan ja työtehtävien ulkopuolella potilastyöstä puhumiseen ja kirjoittamiseen on suhtauduttava erityisellä varovaisuudella. Esimerkiksi Facebookissa avoimesti kerrottu työpaikkatieto yhdistettynä kuvaukseen kuluneesta työpäivästä voi pienessä Suomen maassa johtaa siihen, että joku lukijoista tunnistaa tekstistä joko itsensä, omaisensa tai ajankohtaisen julkisuuden henkilön." (Teksti oli siis suora lainaus talon sisäisessä intranetissa sijaitsevasta ohjeesta)

Ohjeet kehottavat myös kunnioittamaan työtoverin yksityisyyttä, eli ei ole sopivaa julkisesti kertoa asioita työtovereiden yksityiselämästä. Yksityisyyden suoja ja henkilötietolaki suojaa siis myös potilaiden lisäksi myös työtovereita. Tapahtumista ja tilanteista voi siis kertoa yleisellä tasolla, mutta ketään ei saa yksilöidä, kertomalla nimeä, tai muuta henkilötietoa.

Henkilötiedolla tarkoitetaan kaikenlaisia luonnollista henkilöä taikka hänen ominaisuuksiaan tai elinolosuhteitaan kuvaavia merkintöjä, jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi

Tässä linkki sivustolle, josta löytyy tietoa. Kunnat.net. - Julkisuus ja tietosuoja. Usein kysyttyjä lakiasioita. http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;349;103182;104295. Kannattaa kurkata!! ;-)

Henkilötietoa suojaa siis henkilötietoaki. http://www.finlex.fi/fi/laki/kokoelma/1999/19990054.pdf Täältä löytyy lisää lakeja.

Yksityisyyttä suojaa: Laki yksityisyyden suojasta työelämästä

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040759

Myös jotkut asiakirjat ovat salassapidettäviä, mutta niitä me tavalliset rivityöntekijät tuskin työssämme kovin usein näemme. Jos sellainen joskus kohdalle sattuu, uskon että tieto sen salassapidettävyydestä kyllä kerrotaan.

Nykyään jokainen saa mennä sosiaaliseen mediaan kertomaan, mitä haluaa kunhan vain noudattaa lakeja. Suomessa sana on vapaa, ja mielipiteetkin saa esittä myös julkisesti. Joskus halutaan tuoda esiin ja julki myös negatiivisia mielipiteitä. Silloinkin olisi suositeltavaa muistaa hyvät tavat ja asiallinen ilmaisutapa.

Lopuksi vielä linkki Julkisen sanan neuvoston sivuille, joka on tiedotusvälineiden, kustantajien ja toimittajien perustama itsesäätelyelin, joka tulkitsee hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sananvapautta!! http://www.jsn.fi/

P.S. Näillä säännöillä mennään! ;-DDDD

 

 

 

  

 

 

 

 

 

 

 

Aamuvuoro 7.00-15.00. 

Ihan ensimmäiseksi piti tarkistaa kahden luentosalin siisteystilanne 2. kerroksessa. Joskus niitä käytetään myöhään iltapäivällä, ja niissä voi olla tarjoilua. Silloin sotku on todennäköisesti aikamoinen. Ne on oltava yleisilmeeltään siistissä kunnossa aamun ensimmäisiä käyttäjiä varten. Ylläpitosiivousta ei heti aamusta ehdi tekemään missään tapauksessa, mutta roska-astiat ehtii tyhjentämään ja tarjoiluastiat siirtämään ulos.

Tällä kertaa nakki oli helppo. Vain pari tyhjää tarjotinta piti siirtää ulos salista. Molemmat roskakorit olivat valmiiksi tyhjiä ja yleisilme muutenkin okei. 

Sitten kiireellä riensin 1. kerrokseen kolmepaikkaisen akuttidialyysiosaston kimppuun, ennenkuin ensimmäiset hoidot alkavat. Siellä on tehtävä ylläpitosiivous. Hämmästelin ääneen osaston siistiä ilmettä. Kaikki oli tip top. Mieshoitaja kertoi, että olivat puuhastelleet yön aikana ja vähän siivoilleet paikkoja. Sen todella huomasi.

Olin valmis dialyysistä noin klo 8.30. Sitten pikku tauko jo oli paikallaan. Enää ei ehdi luentosaleihin tekemään ylläpitosiivousta, joten menin suoraan pohjakerrokseen tauolle.

Tauon jälkeen aloitin pohjakeroksessa p-tutkijoiden ja tekstinkäsittelijöiden tilojen ylläpitosiivouksen. Sen alueen tekijä on lomalla, eikä sitä oltu siivottu tällä viikolla vielä lainkaan. On sovittu, että työtilat ylläpitosiivotaan kerran viikossa ja kolme wc:tä ja kahvihuone ylläpitosiivotaan joka päivä. Nyt kuitenkin se oli maanantaina ja tiistaina päässyt unohtumaan. No eipä hätää. Pisteen työntekijät olivat iloisia saadessaan siivousta.

Aikaa siellä meni runsaasti. Paikat olivat päässeet aika tavalla pölyyntymään. En saanut mielestäni ihan priimaa tulosta, mutta edes pahimmat pölykasat on nyt poissa. Päiväohjelmani suunnitelma oli niin työntäyteinen, etten ollut varma, selviänkö kaikesta muutenkaan. Siispä en voinut alkaa ihan tarkkaa nuohousta tekemään.

Työhön tuli vielä yksi keskeytys, kun esimies pyysi puhelimitse ylimääräistä hätäapua. Piti mennä välillä kuljettamaan 2. kerroksesta päivystyspoliklinikalta vaatteita potilasvaatevaastoon pohjakerrokseen. Oli unohtunut, ettei siinäkään ollut ketään tekijää tänään. No homma hoitui. Aikaahan siinäkin tietysti meni, kun se ei sujunutkaan yhdellä keikalla, vaan piti tehdä kaksi retkeä asian tähden. Ja tietenkin jäin suustanikin kiinni matkalla.

No sain P-tutkijat sun muut jutut loppuun. Ja karmea nälkä tuli ihan yllättäen. Pakko oli saada jotain murua, ettei ala heikottaa. Hain ruokalan kahviosta ihanan patongin. Melkein sen sain hotkaistua, kun dialyysiin pyydettiin välisiivousta.

Pääsin paikalle ja tein välisiivouksen. Huomasin, että pian sieltä oli tulossa toinenkin välisiivous. Lähdinpä siis välillä siivoamaan läkintälaitehuollon tilat pohjakerrokseen. Odottelin soittoa dialyysista, ja sepä tulikin juuri sopivasti, kun sain lääkintälaitehuollon tilat valmiiksi.

Iltapäivällä alkoi jo vauhti hiipumaan. Väsymys hiipi jalkoihin. Teki mieli istumaan. Menin hetkeksi P-kerroksen käytävän sohvalle lepuuttamaan jalkojani, ja kuinka ollakaan , sain taas seuraa. Rupateltiin hetki, ja sitten taas jatkamaan töitä. Oli vähän väsynyt olo, mutta kuitenkin tuli persuksien alla. Että ei auta itku, mentävä oli, jos halusin ehtiä tekemään kaikki ne työt, jotka  mielessäni olin suunnitellut.

P-kerroksen toiselta käytävältä piti vielä ehtiä tekemään ylläpitosivous kolmeen taukotilaan ja yhteen WC:hen, sekä miesten pukutilan pyykit, WC.t ja yleisilmeen tarkistus piti ehtiä. Ja vielä 2-keroksen käytävältä 4 WC:tä.

Loppupelissä iltapäivällä aika ei riittänyt mihinkään. Ehdin kaikissa suunnittelemissani pisteissä tyhjentämään vain roskakorit, ja täydentämään käsipyyhe- ja WC-paperitelineet. Siivousvaunun ehdin tyhjentämään ja laittamaan seuraavaa päivää varten kuntoon. Taskussani oli ainakin kilo avaimia ja yksi työpuhelin. Niitä piti kiikutella ympäri taloa. Monta tekemätöntä työtä jäi vaivaamaan mieltä, mutta onneksi huomenna on uusi päivä.Paikkaan priimakuntoon ne pisteet, mitkä tänään jäi huonolle hapelle.

Poikkeuksellisesti tiedän, että huomenna saan jatkaa siitä, mihin tänään jäin, ellei mitään pakottavaa tarvetta ohjelmamuutoksiin tule. Tavallisesti tiedän vasta työvuoron alussa päiväni ohjelman.

Tänään siis yritin hoitaa kahden työntekijän työt kunnialla silläaikaa, kun he lomailevat. Missä lie palmujen alla. Toivottavasti on hiki edes. Minulla ainakin ajoittain oli..

Iltapäivä kotona sujahti liian nopeasti. Pitäisi olla jo nukkumassa, mutta suunnitelmaan tuli pari muuntautujaa. Ystävä tuli kylään, juttu pitää kirjoittaa loppuun ja kone hidastelee... Jospa kohta onnistuisin kömpimään peiton alle ja kello soimaan 4.30!! Öitä!!